• Julia

Keikkailusta

Päivitetty: 23. maalisk.

Koska muiden töiden tekotapa muuttui huomattavasti vapaammaksi vuodenvaihteessa, on mulla nykyään paremmin aikaa myös kotimaan matkailuun. Tein ensimmäiset keikkamatkat muinoin Tampereella, joka oli kaupunkina jo ennestään tuttu. Se on ollut mulle alusta asti turvallinen ja tuottoisa kaupunki, jossa asiakkaat on rentoja, mutta asiallisia.. Pari kertaa olen käynyt Turussa, josta en ole ihan varma ja nyt kirjoitan matkalla Oulusta Kuopioon. Helsingin incallit on mulle myös keikkoja, vietänhän ne muualla kuin kotona.


Keikkailu on mulle yksi osa seksityön tarjoamaa vapautta. Saan vaihtaa maisemaa, kerätä laajempaa asiakaskuntaa ja etenkin tarjota incall-vaihtoehdon niille, joille mun normaali outcall-käytäntö ei syystä tai toisesta onnistu. Voi myös hyvillä mielin ottaa pariksi päiväksi vapaata muista töistä ja keskittyä vain tähän duuniin. Keikat tekeekin mahdolliseksi sen, ettei töitä tarvitse tehdä kuukaudesta jokaisena päivänä.


Matkoihin liittyy toki rasitteita: kuluja tulee aina majoituksesta ja mahdollisista matkoista. Minimitavoite tuotoissa onkin näiden kulujen kattaminen. Ensimmäiset kerrat itselle vieraassa kaupungissa ovat lisäksi sinänsä arvaamattomia, että olen asiakkaille tuntematon ja he minulle. Keikoilla voi myös olla yksinäistä, koska näkee vain asiakkaita, joille haluaa olla läsnä ja oma tuki on virtuaalista.


Toisaalta keikat tarjoavat mahdollisuuden harjoitella itsestä huolta pitämistä, niin vaikeaa kuin se vieläkin voi meistä joillekin olla. Olen oppinut keikkaillessa taukojen pitämistä, veden riittävää juomista, nukkumista ja hyvää ruokailurytmiä. Aiemmin saatoin woltata tauolla salaatin ja työn päätteeksi pizzan, mutta nykyään jääkaappiin eksyy harkitumpia aineksia eikä tuottoja tule tuhlattua noutoruokaan.


En ole joidenkin ihailtavien kollegojen kaltainen liukuhihnailija, mutta myönnän kyllä, että nautin siitä, että asiakkaita on päivän aikana sen verran, että illalla tietää tehneensä töitä. En tällä tarkoita 'puhkinussittua oloa', vaan sitä suloista uupumusta, joka sosiaalisesta kanssakäymisestä ja tietyllä lailla fyysisestä työstä seuraa. Silloin voi päivän päätteeksi laittaa villasukat jalkaan ja nauttia hetken siitä, että on työssään hyvä myös muualla kuin kotikentällä.

223 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki